Kiinteistönvälityksen riskit

Riskin tulee kannattaa!

Moni kuluttaja vonkuu välittäjän kalliista palkkiotasosta, mutta yhtä moni unohtaa kuinka suurta riskiä yritys on valmis toimintansa edellytykseksi kantamaan. Moni ei tule ajatelleeksi, kuinka paljon kuluja kiinteistönvälitysyrityksellä onkaan. Vaikka palkat maksetaan usein provikkana, niin tämä ei suinkaan tarkoita etteikö kiinteitä kuluja olisi aivan riittävästi.

Päivät ajellaan autolla kohteesta toiseen, kun samalla päivystetään puhelimen ääressä mahdollisten ostajakandidaattien soittoja. Tilavuokrat ja ilmoittelukulut ovat lähes aina kiinteinä rasitteina. Tämän lisäksi moni yritys on valmis maksamaan omasta pussistaan tarvittavat dokumentit, kuten esimerkiksi isännöitsijäntodistuksen ja yhtiöjärjestyksen. Esimerkiksi isännöitsijäntodistukset saattavat parhaimmillaan maksaa 180 € kappaleelta. Onko se helppoa kuin heinänteko? Eikö asiaansa työnään omistautuva välittäjä eroa kuluttajasta myyntikyvyissään?

Täytyy muistaa, että pääsääntönä kiinteistönvälityksessä palkka saadaan vasta kun kaupat on tehty. Tästä syystä riski on yrityksellä varallisuuden valvottuun siirtoon saakka. Nykyisessä markkinatilanteessa ei ole alkuunkaan tavatonta, että asuntoa ei saada myytyä ja kohde menee toiselle välittäjälle. Siinä perusteet ottaa tai määrittää palkkiota ja lisättäköön vielä lopuksi sijoittamisen pääsääntö: “Mitä suurempi riski epäonnistua, sitä suurempi palkkio onnistumisesta”!

Ville Lehtinen

Julkisuuden henkilö kiinteistönvälittäjä

Keisarin uudet vaatteet

Töölön Kiinteistömaailma vahvisti joukkojaan heti kiinteistökeisariksi julistautuneella BB-Antilla eli tarkemmin Henna Kalinaisen ex-rakkaalla Antti Kurhisella. Kurhinen ilmoitti heti kärkeen myyvänsä koko Suomen Venäläisille uusrikkaille ja saattavansa Kaisa Liskin kateudesta hiljaiseksi. Kun ampiaispesässä sitten surahti, niin Keisari laukoi vielä lähtevänsä ansaitusti bailaamaan ensimmäisen työviikon jälkeen.

Kyseessä ei ole ensimmäinen julkisuuden henkilö joka on siirtynyt kiinteistönvälitykseen. Menestyksekkäimpiä esimerkkejä löytyy Johanna Rauniosta ja Saija Hakolasta. Mika Myllylän tarinan tietävät kaikki ja sen ettei ala toiminut pelastusrenkaana vaikeuksissa olleelle entiselle huippu-urheilijalle. Ennen Keisari Kurhista välittäjän hommissa aloittivat niin ikään BB:stä tuttu Niko Nousiainen ja Hunks-tanssija Esko Eerikäinen. Jutun takanahan oli tietysti Antin uusi työ ja provosoiva huulenheitto, joka vieläpä tuottaa Keisarille Seiskan blogikommenteista maksamien komissioiden muodossa.

Alaa ulkopuolelta tarkkailevana ei voi välttyä ajatukselta, että tämä ulostulo ei tehnyt kunniaa kiinteistönvälittäjille. Se on kuitenkin lopulta aivan kuin Kiinassa kaatuisi polkupyörä. Keisarilla on nyt nimittäin päällään uudet vaatteet ja edessään haasteet, joita ei selätetä hiuskampauksella tai lihasten pullistelulla. Tästä syystä alan todellinen ammattilainen voi naureskella hyväntahtoisesti. Pojat kun ovat vihdoin kohtuullisen opettavalla tiellä.

Ville Lehtinen

Pankin kiinteistönvälittäjä

Pankista määrättiin

Kuningaskuluttajalla on valmisteilla juttu, jossa selvitellään pankkien vaikutuksia välittäjän valinnassa. Jutun keskiössä ovat kuluttajien lisääntyneet kokemukset tilanteista, joissa lainapäätökseen vedoten pankin asuntokauppaa suunnitteleva kuluttaja-asiakas ohjataan hovivälittäjän pakeille. Ehdot asiakkaille ovat kuningaskuluttajan jutuntekoa seuraavien asiakkaiden mukaan selvät. Joko otat pankin välittäjän tai lainaa ei tipu, ei ainakaan samoilla ehdoilla. Myös rakennusliikkeille soi sama sävel. Mistä tämä kaikki on tulosta? Onhan pankkiyhteistyö välitysliikkeiden kesken ollut jo aikapäivää, mutta jotain on tapahtunut.

Pankkiväki joka jossain vaiheessa tuudittautui työpaikkojensa varmuuteen onkin nyt jatkuvan yhteistoimintaneuvottelu-uhan alla. Pankkien lainahanat on kierretty niin tiukkaan, että uuslainan saanti on syvästi vaikeutunut. Siksi pankkileireissä pidetään huolta siitä, ettei yksikään realistinen varallisuudensiirto lipsu oman vaikutusalueen ulkopuolelle. Tämä huokuu yli pankkien ikävän primitiivisenä käyttäytymismallina, jossa kuluttajaa ohjataan kovalla kädellä itselle suotuisaan suuntaan. Pankkiyhteistyön perusrakenteisiin ulkoapäin vaikuttaminen on haastavaa pankkisalaisuuden ja sopimusvapauden vuoksi. Kuluttajan tulisi pyytää lainatarjouksia myös muista pankeista, koska tyypillinen kuluttajauskollisuus maksaa muutoinkin yleensä pitkän pennin pitkänä aikana. Jos kuluttajalla on taskussa myös toinen lainatarjous, niin vedätykseen ei tarvitse suostua.

Itse pankin rahoituspäällikkönä toimineena voin todeta, että liian harvoin kuluttaja jaksoi käydä lainaneuvottelun myös jonkun muun kuin oman pankkinsa kanssa. Asuntolaina on kuluttajan suurin kulu vuosikymmenien aikana ja siksi se jos mikä on syy pankin vaihtoon. Pankin välitysliike on tietysti asiaan syytön hyötyen tällä hetkellä pankin koventuneesta kuljetusotteesta. Tavallisen pulliaisen tehtäväksi jää nyt äänestää jaloillaan.

Ville Lehtinen

Huonoja uutisia

Tanssi ja laulu tärkeämpää

Otan tällä kertaa blogikirjoituksessani kantaa nykypäivän uutisilmeeseen. Minusta kun on ruvennut tuntumaan siltä, että nykyään puhutaan vain ikävistä asioista. Kaikki iloinen on tylsää. En tiedä miltä muista tuntuu, mutta mielestäni mediasisältö ei vuonna 2013 ole enää samanlaista kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten.

Tänään media on pullollaan sotaa, murhaa, terroria, rikoksia, skandaaleja ja huonoja ennusteita. Ajaako nopeasti kehittyvä ja hallitsemattomasti syvenevä tietoyhteiskunta meitä kohti aina vain ikävämmän sisältöistä uutisvirtaa? Harva asia on median mukaan hyvin. Ihminen tuntee negatiiviset asiat 2,5 kertaa voimakkaampina positiivisiin nähden. Siitä se kai johtuu, että takerrumme helpommin käsittelemään ikäviä asioita. Ikävät asiat ovat osa elämää, mutta olemmeko päivä päivältä koukkuuntuneempia skandaalinistejä?

Entä toimittajat, koettavatko he vain löytää toinen toistaan iljettävämpiä tarinoita? Kun julkaisimme lokakuun alussa välityshintojen kehityksen kolmoskvartaalilla ja hinnat olivat laskeneet, niin mediassa juttu kääntyi negatiiviseksi. Puhuttiin kuinka hinnat laskivat vain vähän ja otsikon valloitti tieto siitä, missä olivat lopulta kalleimmat palkkioprosentit jne. Ei hyvillä asioilla voi mässäillä tai trendikkäämmin “läyhätä”. Väitänkin, että ikävistä asioista mieluummin kirjoittavia on tänään huomattavasti aiempaa enemmän. Kirjoitanko minäkin nyt ikävistä asioista ja siten vain jatkan mainitsemaani virhettä?

Ulkonahan paistaa aurinko.

Ville Lehtinen