kuluttajaviranomainen

Juttelin tässä hiljattain varsinaissuomalaisen asunnon myyntiä suunnittelevan asiakkaan kanssa. Asiakas kertoi, että ruokakunta oli viettänyt kiinteistössä jo tovin. Toisinsanoen kunnioitettavat 27 vuotta oli vierähtänyt ja nyt talo oli myyntiin lähdössä. Asiakas kertoi, että yksi turkulaisvälittäjä oli paikalla käynyt ja pohti arviohintaa. Asiakas oli vahvassa uskossa, että tämä välittäjä sen nyt sitten myy. Hetkinen sanoi putkinen, sanoin minä..

Kuluttajaviranomainen on linjannut ohjeissaan, että kuluttajan tulisi ottaa hinta-arvio ja tarjoukset vähintään kolmelta välitysliikkeeltä. Mikäli kyseessä on omakotitalon ja tontin yhteishinnan määrittäminen on luonnollista, että rationaalisen päätöksenteon perustaksi tarvitaan useampi arvio kuin vaikkapa kerrostaloyksiön kohdalla. Tämä siitä syystä, että kiinteistöjen arvon määrittäminen on kiinteistönvälittäjän työtaidon näyte eikä vieläkään riittävän tarkkaa alueellista (saati kohdekohtaista) hintatietoa ole vertailuperusteeksi tarjolla. Nyt oli kuitenkin niin, että asiakas ajatteli lähteä liikkeelle yhden ihmisen mielipiteellä! Aika pelottavaa.

Kiinteistönvälittäjät ovat ammattikunta, jonka tulee luonnostaan esittää itsevarmaa alfaa asuntoasioihin liittyvissä kysymyksissä. Erinomainen kysymys välittäjälle omakotitalon arviokäynnillä onkin, että tarvitseeko omistajan välittäjän mielestä pyytää arviohinta myös joltain muulta lähialueen lkv-välittäjältä? Hälytyskellojen pitäisi soida, jos siihen vastapuoli vastaa, että “ei tarvitse”. Tällainen henkilö ajattelisi vain omaa etuaan ja pelkäisi kilpailua tilanteessa, jossa se on välttämätöntä ja kuluttajan edun mukaista.

Onneksi sain kerrottua omalle asiakkaalleni, kuinka hänen tuli toimia ja niin hän antoi kauttani yhteydenottoluvan useammalle välittäjälle. Välittäjä joka paikalla oli aiemmin käynyt ei luonnollisesti ollut muita suositellut.

Ville Lehtinen