Kuningaskuluttajalla on valmisteilla juttu, jossa selvitellään pankkien vaikutuksia välittäjän valinnassa. Jutun keskiössä ovat kuluttajien lisääntyneet kokemukset tilanteista, joissa lainapäätökseen vedoten pankin asuntokauppaa suunnitteleva kuluttaja-asiakas ohjataan hovivälittäjän pakeille. Ehdot asiakkaille ovat kuningaskuluttajan jutuntekoa seuraavien asiakkaiden mukaan selvät. Joko otat pankin välittäjän tai lainaa ei tipu, ei ainakaan samoilla ehdoilla. Myös rakennusliikkeille soi sama sävel. Mistä tämä kaikki on tulosta? Onhan pankkiyhteistyö välitysliikkeiden kesken ollut jo aikapäivää, mutta jotain on tapahtunut.
Pankkiväki joka jossain vaiheessa tuudittautui työpaikkojensa varmuuteen onkin nyt jatkuvan yhteistoimintaneuvottelu-uhan alla. Pankkien lainahanat on kierretty niin tiukkaan, että uuslainan saanti on syvästi vaikeutunut. Siksi pankkileireissä pidetään huolta siitä, ettei yksikään realistinen varallisuudensiirto lipsu oman vaikutusalueen ulkopuolelle. Tämä huokuu yli pankkien ikävän primitiivisenä käyttäytymismallina, jossa kuluttajaa ohjataan kovalla kädellä itselle suotuisaan suuntaan. Pankkiyhteistyön perusrakenteisiin ulkoapäin vaikuttaminen on haastavaa pankkisalaisuuden ja sopimusvapauden vuoksi. Kuluttajan tulisi pyytää lainatarjouksia myös muista pankeista, koska tyypillinen kuluttajauskollisuus maksaa muutoinkin yleensä pitkän pennin pitkänä aikana. Jos kuluttajalla on taskussa myös toinen lainatarjous, niin vedätykseen ei tarvitse suostua.
Itse pankin rahoituspäällikkönä toimineena voin todeta, että liian harvoin kuluttaja jaksoi käydä lainaneuvottelun myös jonkun muun kuin oman pankkinsa kanssa. Asuntolaina on kuluttajan suurin kulu vuosikymmenien aikana ja siksi se jos mikä on syy pankin vaihtoon. Pankin välitysliike on tietysti asiaan syytön hyötyen tällä hetkellä pankin koventuneesta kuljetusotteesta. Tavallisen pulliaisen tehtäväksi jää nyt äänestää jaloillaan.
Ville Lehtinen