Asunnon myynti Helsingissä

Asunnon myynti Helsingissä

Se oli sitä vanhaa aikaa, kun minäkin kävelin jekut mielessä (asunnon myynti Helsingissä) valokuvaamo Nyblinille. Sinne Keskuskadun ja Pohjois-Esplanadin kulmaan, jossa jo vuosikymmeniä oli kuvattu muiden muassa Helsinkiläisiä asuntokauppiaita.

Kun astuin valokeilaan, neuvottiin minua kallistamaan päätä, jotta saataisiin luottamusta herättävä ilmestys. Vinopäisyys kiinteistönvälittäjien valokuvia kummastellessa onkin yleinen ja hauska havainto. Kysymys kuuluu, että ketä, mitä ja ennen kaikkea miksi pitää niin kovin koettaa vakuutella.

Kun kiinteistönvälityshintojen kansallinen vertailupalvelu julkaistiin, kommentoivat eräät alan ammattilaiset kommentoivat, kuinka kyseessä ovat ainoastaan listahinnat, eivätkä todelliset komissiot. Mitä tämä kertoo meille kuluttajille alan hinnoittelusta ylipäänsä? Hehän ilmiantavat samalla etteivät heidän ilmoittamansa palveluhinnat olekaan niitä oikeita? Mitäs hinnoittelua se sellainen on ja mistä se johtuu? Sehän taitaa olla maan tapa!

Kiinteistönvälityspalvelut ovat yksittäisen kansalaisen elämän suurimpia palveluostoksia ja siksi niiden hinnoitteluun ja ilmoitteluun tulee suhtautua vakavasti puolin ja toisin. Tässä mielessä joidenkin harrastama kiinteä hinnoittelu on huomattavasti selkokielisempää, koska siinähän tiedät mistä maksat ja kuinka paljon. Itse en suostunut aikanaan poseeraamaan pää kenossa!

Ville Lehtinen

Kiinteistönvälitys Mannerheimintie

Minun Mannerheimintieni

Mannerheimintie, ent. Turuntie, Heikinkatu, Läntinen Viertotie jne. Suomen kenties tunnetuin katu ja tietysti Helsingin pääkatu. Mansku on mielessäni jotenkin oudosti ja loppumattomasti elämää tursuava magneetti.

Itse tulin Helsinkiin 1997 seitsentoistavuotiaana ja päädyin ensimmäiseksi Mannerheimintien oikeaan laitaan nro 47:ään. Yksiö oli vain 22 m2. Vahvoja muistoja syntyi silti pienessäkin tilassa. Sain mm. Manskulla kuulla prinsessa Dianan kuolemasta. Manskulla tapasin poikasena myös Hectorin, Kai Pahlmanin, Remun ja monet muut vanhat starat.

Mannerheimintie, se on kai ikuinen.

Ville Lehtinen

Kiinteistönvälitys Kallio

Kallion kaduilla

Tämänkertaisessa blogittelussani sukellamme syvälle Kallion syövereihin. Millainen onkaan Helsingin 11. kaupunginosa itäisessä kantakaupungissa, Pitkänsillan pohjois- ja Töölönlahden itäpuolella?

Kallio on aiemmin tunnettu työläisten asuinalueena. 1960-luvulle asti kaupunginosan pienissä yksiöissä ja kaksioissa asui lapsiperheitä, jotka muuttivat tuolloin varallisuuden salliessa muualle. Nykyään Kallio on profiloitunut erityisesti opiskelijoiden, nuorten aikuisten ja taiteilijoiden kaupunginosaksi. Tämä on pienten asuntojen saatavuuden, suomalaisittain poikkeuksellisen viihdetarjonnan, keskeisen sijainnin ja hyvien julkisten kulkuyhteyksien ansiota. Kalliossa on monia kauniita rakennuksia ja hyvänä pidettyjä talonyhtiöitä. Miinuksena voisi todeta, että Talvisaikaan kadunmiehet tosin saattavat lainata yhtiöiden rappukäytäviä nukkumapaikoikseen. Tällöin konstit sisäänpääsyyn ovat monet. Kulkurit jäädyttävät rappukäytävän alaoven siten, että se ei sulkeudu ja kömpivät aamuhämärissä vintin oven eteen nukkumaan. Baarithan Kalliossa joutuvat sulkemaan ovensa jo kahdelta yöllä.

Kalliossa, jossa asukkaiden vaihtuvuus on suurinta kaupungissa, on keskimääräinen asumisaika vain noin 3,5 vuotta. Vain 23 prosenttia asukkaista on syntyjään helsinkiläisiä. Kalliosta hankkivat asunnon yleensä ensiasuntoa tarvitsevat opiskelijat tai työn perässä Helsinkiin muuttavat yksineläjät.

Ville Lehtinen