Maanantaina uutisoitu kiinteistönvälityksen listahintojen julkistus on saanut jälleen keskustelua aikaan. Kyseessä on sama vanha laulu siitä, että välityspalkkiot ovat neuvottelukysymyksiä. Maanantaina julkistuksesta uutisoinut Helsingin sanomat uutisoi tänään uudestaan välityspalkkiosta, mutta nyt hieman eri vinkkelistä. Lukiessaan juttua ei voi välttyä ajattelemasta, että joku on masinoinut vastavedon hintavertailun aiheuttamalle keskustelulle.
Jutussa todetaan, että hinnat ovat siis päin prinkkalaa. Lääkkeeksi tarjotaan välinpitämättömyyttä! Muun muassa itse AVI:n ylitarkastaja on kaivettu jostain kertomaan, että hinnat “pitäisi” ilmoittaa. Rikkilä unohtaa tehtävänsä. Hänen tulisi sanoa, että lain mukaan hinnat “pitää” ilmoittaa. Pikku juttu, mutta ei merkityksetön. Ylitarkastaja myös toteaa, että on hintojen joustavuus on “kuluttajan edun mukaista”. Kuluttajan edun kommentointi on kuitenkin kuluttajaviranomaisen asia ja se on linjannut asiasta näin: Välityspalkkioihin kannattaa tutustua etukäteen välitysliikkeiden nettisivuilla. Palkkion hinta pitää kertoa arvonlisäveroineen. Jos palkkiosta ei ole kerrottu mitään, välittäjä rikkoo hintamerkintäasetusta. Hinnanilmoituksen valvonta on AVI:n vastuulla. Mikäs tässä mättää?
Jutussa kerrotaan myös, että asiakkaan kannattaa säästääkseen soittaa välittäjille ja sitten pyytää arvioimaan. Kyllä kyllä, mutta mihinkäs firmaan sitä pitäisi soittaa? Kenties niihin, jotka markkinoivat eniten? Jutusta paistaa myös olettamus siitä, että halpa on huonoa. Kysytäänkö vaikka OTM LKV Linda Arvelilta (joka tekee edullisinta välitystä Suomessa 1,24%), mitä mieltä hän on tästä näkökulmasta ja yleistämisestä?
Minusta olisi viisasta kuluttajana käydä katsomassa ensin hintoja ja ennen muuta keitä paikkakunnalla toimii?
Ville Lehtinen
