Kiinteistönvälitysvuosi 2014 oli eloonjäämiskamppailu monille alan pienyrityksille. Asuntomarkkinoilla monet pienet ajoivat toimintansa alas. Etenkin ne, jotka käänsivät selkänsä kuluttajan hintatietoudelle. Kovien aikojen syntipukkia on turha hakea rajojemme sisäpuolelta, kun kansantaloutemme vetureina toimineet tutut teollisuudenalat syöksyivät muun euroopan mukana turbulenssiin. Muistan vuoden ajalta monta asiakaspuhelua, joissa sain kuulla krokotiilin kyyneleiden putoamista vastikään lainarahalla laitettuun parkettiin. Yhteistoimintaneuvottelut olivat arkipäivää ja moni työnantaja tarttui mahdollisuuteen karistaa tuottamatonta tai epämiellyttävää työvoimaa kilometritehtaalle. Kontran aikana joku kuitenkin aina voittaa eivätkä vähimmin ne, joilla juuri silloin on kapitaalia.
Asuntomarkkinoilla kulutukseen läheisimmin vaikuttavat asuntolainojen korot pysyivät edelleen erittäin matalalla tasolla. Ongelma oli kuitenkin alkukeväästä edelleen siinä, että pankkiemme luottopolitiikka jatkui kiristyneenä. Lopulta vuoden toisella kvartaalilla OP-Pohjola kertoi iloisia uutisia siitä, että asuntolainoja oli myönnetty aiempaa vilkkaammin. Tämä näkyi jo kuluttajille jopa niin, että pankit todella taas myivät luottoa kulutuksen kaikilla tasoilla. Syksyllä saimmekin kuulla useista omakotitalojen kaupoista pitkiin aikoihin ja tunnelma jatkui lupauksia herättävänä aina loppuvuoteen asti. Voisi kai siis kuvailla, että liike kohti parempaa on vahvasti käynnissä.
Toivotan kaikille lukijoille oikein menetyksekästä uutta vuotta 2015!
Ville Lehtinen