Aikanaan se Petteri Jussilankin elämä ajautui syrjäpolulle, kun hän erehtyi suostumaan Susanne Päivärinnan haastateltavaksi. Viisitoista vuotta myöhemmin toinen yhtä itsevarma myyntimies nimeltään Andrei Koivumäki päätti kokeilla onneaan. Jussilakin viihtyi mediassa eikä pelännyt näyttää menestystään. Kuinka nyt käy Andrein? Jussila kun kuoli pian antamansa haastattelun jälkeen.
Kansalainen Jussila
Muistellaanpa ensin hieman Jussilaa. Varoittava esimerkkimme tuli kansallisesti tunnetuksi työskentelemällä ternimaitokapseleiden verkostomarkkinoinnissa. Hän oli aikanaan naimisissa entisen poliisin Jutta Jussilan (os. Virtanen, ent. Gustaffsberg, nyk. Larm) kanssa. Pariskunta esiintyi säännöllisesti keltaisen lehdistön sivuilla ja oli tunnettu näyttävästä elämäntyylistään. Jussila tuomittiin törkeästä veropetoksesta ja kirjanpitorikoksesta ehdolliseen vankeuteen[2]. Jussilla teutaroi niin kovasti, että lopulta kutsu kävi Päivärinnan halveerattavaksi. Jussila luuli päihittävänsä jo tuolloin täysin häpeilemättömän naisjournalistin.
Jussila esiintyi 17. toukokuuta 2004 Yle TV1:n Päivärinta-ohjelmassa ”Ternimaitovalmisteet testissä” puolustamassa tuotteitaan. Susanne Päivärinta uteli Jussilalta selvitystä tämän veroveloista ja ternimaitokapseleita markkinoivan yrityksensä omistusjärjestelyistä, miksi Jussilalla ei ollut verotettavaa tuloa ja miksi Petteri Jussila ilmoitti asuvansa ulkomailla. Jussila ei vastannut kysymyksiin ja jätti 31. toukokuuta rikosilmoituksen kunnianloukkaukseta. Jutta Jussila peruutti rikosilmoituksen Petterin kuoleman jälkeen.
Kilpailuta kiinteistönvälitystarjoukset maksutta
Välittäjä Koivumäki
Koivumäen haastattelu Päivärinnassa oli samanlaista teurastusta, kuin toistakymmentä vuotta sitten Jussilan kohdalla. Päivärinta leimasi kysymyksillään Koivumäkeä turhamaiseksi brassailijaksi ja Andrei vahvisti auliisti kaikki väitteet. Koivumäestä ei löytynyt älykkyyttä torjua Päivärinnan hämmästyttävän epädiskreettejä kysymyksiä. Parhaita esimerkkejä olivat kyselyt tilillä makaavan rahan määrästä, tai kellon ja auton hinnasta. Koivumäki lauloi myös velkojensa määrän – aivan käsittämätön lörppäsuu. Toivottavasti hän ei jaa yhtä auliisti asiakkaidensa herkkäluontoisia tietoja. Yksikään järkevä aikuinen ei muutoinkaan anna ikinä ulos tällaisia tietoja, vaan väistää yksityisyyteen vedoten. Toisaalta yksikään tapoja tunteva toimittaja ei kysele tuollaisia asioita ja laita toista ahtaalle yksityiselämän piiriin liittyvillä kysymyksillä.
Koivumäki tuli perheineen Venäjältä Suomeen ilmeisesti 90-luvun alussa. Tuolloin Vilperin perikunta toivotti laulunsa sanoin Andrein tervetulleeksi ”hanttihommiin meidän landeen”. Liekö pikku-Andrei tämän kuullut ja siitä sisuuntunut yrittämään. Jos Koivumäki haluaa ostella saamillaan palkkioilla kalliita vaatteita, nopeita autoja ja luxuskelloja – ei siinä ole mitään väärää. Ja jos Koivumäen elämässä on kaikki ostettu lainarahalla – olkoon. Nuo asiat ovat kulutushyödykkeitä eikä niiden hankkiminen tosiaankaan tee ihmisestä huonompaa tai parempaa. Toisinaan maineestaan elävä yksilö voi nähdä järkeväksi huomioida, että pröystäily saattaa aiheuttaa nurinaa kuppikunnissa. Vaikuttaako Päivärinnassa käynti Koivumäen hankintamääriin jää nähtäväksi. Kaikki julkisuus ei välitysalalla ole ok, mutta Andrei on vielä nuori ja ehtii oppia senkin läksyn.
Lähde: Iltalehti
