Tämänkertaisessa blogittelussani sukellamme syvälle Kallion syövereihin. Millainen onkaan Helsingin 11. kaupunginosa itäisessä kantakaupungissa, Pitkänsillan pohjois- ja Töölönlahden itäpuolella?
Kallio on aiemmin tunnettu työläisten asuinalueena. 1960-luvulle asti kaupunginosan pienissä yksiöissä ja kaksioissa asui lapsiperheitä, jotka muuttivat tuolloin varallisuuden salliessa muualle. Nykyään Kallio on profiloitunut erityisesti opiskelijoiden, nuorten aikuisten ja taiteilijoiden kaupunginosaksi. Tämä on pienten asuntojen saatavuuden, suomalaisittain poikkeuksellisen viihdetarjonnan, keskeisen sijainnin ja hyvien julkisten kulkuyhteyksien ansiota. Kalliossa on monia kauniita rakennuksia ja hyvänä pidettyjä talonyhtiöitä. Miinuksena voisi todeta, että Talvisaikaan kadunmiehet tosin saattavat lainata yhtiöiden rappukäytäviä nukkumapaikoikseen. Tällöin konstit sisäänpääsyyn ovat monet. Kulkurit jäädyttävät rappukäytävän alaoven siten, että se ei sulkeudu ja kömpivät aamuhämärissä vintin oven eteen nukkumaan. Baarithan Kalliossa joutuvat sulkemaan ovensa jo kahdelta yöllä.
Kalliossa, jossa asukkaiden vaihtuvuus on suurinta kaupungissa, on keskimääräinen asumisaika vain noin 3,5 vuotta. Vain 23 prosenttia asukkaista on syntyjään helsinkiläisiä. Kalliosta hankkivat asunnon yleensä ensiasuntoa tarvitsevat opiskelijat tai työn perässä Helsinkiin muuttavat yksineläjät.
Ville Lehtinen