– Minkä vastuun välittäjä mukamas kantaa, kysyi eräs itsemyyjä.
Moni luulee vilpittömästi, että välittäjän työ on ainoastaan pyytää suusanallisesti ostajaa ostamaan jotain joka muutenkin jo myy itseään. Kuka hyvänsähän tilaa isännöitsijäntodistuksen, yhtiöjärjestyksen, tilinpäätöksen ja hakee pohjapiirroksen. Sitten ottaa valokuvat, tekee myynti-ilmoituksen, pitää näytön, löytää ostajan, netistä kauppakirjamallin ja leipoo kaupat. Miksi siis maksaa latiakaan välittäjälle, kun voi itse hoitaa koko homman?
Jos asiat eivät omin avuin menekään suunnitellusti alkaa itsemyyjän mieleen usein sikiämään outo epäilyksen siemen. Onko todella niin, että ostajat ostavatkin mieluummin välittäjältä? Voiko olla niin, että välitystoimintaan sovellettavat lait, säädökset ja ammattimaisuus sekä itsemyyjän tarjonnasta puuttuva kuluttajansuoja voisivatkin tuoda ostajalle sen tarvittavan luottamuksen tunteen? Entä miten vaikuttaa huolellisuusvelvoitteen puuttuminen? Vaikka termejä ei tunne, niin nämä turvat ostajilta sieltä puuttuvat. He tuntevat sen…
Välittäjällä on vastuuta, mutta vastuu perustuu tuottamukseen. Välittäjä voi joutua korvausvastuuseen, mutta vain jos hän ei ole menetellyt välitystehtävässä edellytetyllä tavalla huolellisesti ja ammattitaitoisesti. Välittäjän virheen johdosta toimeksiantalla on oikeus hinnan alennukseen tai jopa vahingonkorvaukseen. Toimeksiantajan vastapuoli voi myös vaatia korvausta vahingosta, jonka välittäjän suorituksessa oleva virhe on hänelle aiheuttanut.
Siinä sitä on – vastuuta kerrakseen.
Ville Lehtinen